Vilken dag! Fuksivuoden vihoviimeinen tunti oli tänään, koska huomiselle ilmaantui yllättäen töitä. Ihan jees, pitkästä aikaa! Toivottavasti siitä härdellistä selvitään kunnialla :D Herätessä silmiä painoi kiinni väsymys, yö meni taas liian nopeasti, ja kaiken lisäksi illalla tuli vielä puheltua Millan kanssa pitkästi. Puheenaiheet on tosin hieman erit kuin muutama vuosi sitten.. Pronun tunnille kävelin reippaasti, lähinnä kyllä sen takia että oli kiire. Aina kun herään tosi ajoissa, aika kuluu paljon nopeampaa, en vaan ymmärrä! Pronun jälkeen kävin varaamassa ajan kyseisen aineen tenttiin - hui - ja sitten treffasin taas Millan. Saatoin kullannupun astetta vakavampaan kokeeseen, johon oli muutama muukin osallistuja. Hitsi että tulevat opettajat on tyylikkäitä! Hassua, että sen vajaan tunnin aikana ehdittiin Millan kanssa bongata melkein kaikki tutut kalajokiset, joiden tiedetään opiskelevan Oulun yliopistossa. Kovin montaa tuttua en sen sijaan nähnyt osallistuvan Vakava-kokeeseen, mutta toisaalta lukuisat hakijat oli jaettu todella moneen saliin. Peukut pystyssä että Millan koe meni nappiin, sillä sen verran hyvin tyttö itsensä ainakin palkitsi shoppailureissullamme! Heti kokeen jälkeen otettiin siis bussi keskustaan, ja mukaan liittyi myös Laura joka oli juuri palannut Kalajoelta. Kierreltiin lempparikaupat ja pusseja kertyi itse kullekin, heh heh ^^' Koska Julinia oli jo menossa kiinni, päädyttiin herkuttelemaan Hesen hamppareilla, ihan hyviä nekin on. Seitsemän jälkeen Milla astui Kalajoelle menevään linja-autoon ja me Kaijonharjuun suuntaavaan bussiin. Huomatkaa muuten kulkuvälineiden välinen ero!
Ja hahahah, pakko jakaa kaikille pieni loppukevennys piristämään iltaa! Milla the maalaistytön kommelluksia Oulussa part 103: ensin hän pyrki sisään varattuun vessakoppiin, "oho" eli anteeksipyyntö kalajokisittain. Seuraava yritys ei onnistunut yhtään paremmin. Ovi meni kyllä lukkoon - mutta ei auennut! Onneksi paikalla oli mukavia teinityttöjä, joiden edessä kyllä kehtaa mokailla! Ystävällinen kassamies yritti aukoa lukkoa ensin ruuvimeisselillä, mutta loppujen lopuksi tarvittiin vasaraa ennen kuin Milla oli vapaa. Näin Lauran kanssa kun mies meni vessaan vasaran kanssa, ja ihmettelin ääneen mitähän siellä tapahtuu. Ehdittiin vaihtaa kauhistunut katse ja henkäistä "Ei kai Milla.." kun mun puhelin piippasi ja Mildeltähän sieltä hätääntynyt viesti tuli, ja vähän ajan päästä itse tyttö ilmestyi naurua pidätellen takaisin pöytään. Voi sitä naurun ja kyynelten määrää, Millan silmät alkaa nimittäin aina vuotaa kun kunnolla naurattaa! :D
Ps. Miten hämmentävä voikaan olla pieni tyttö, joka toteaa ettei enää ymmärrä pinkkiä.
Tai se että ihan huomaamatta ekasta Twilightista on mennyt ohi melkein tunti!! Gotta go!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti