sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Teemapostaus: Elämäni käännekohdat

En ole kasvanut tynnyrissä, suuressa muovisessa kuplassa tai edes pumpulin keskellä. Elämä ei aina kulje suoraan vaan tulee mutkia matkaan, mutta ei se todellakaan ole aina huono juttu. Käännekohdat elämässä muuttaa ihmistä ja auttaa kasvamaan. Omalla kohdalla sellainen ensimmäinen suuri juttu tapahtui ehkä silloin, kun vanhemmat erosi. Okei, en muista siitä ajasta oikein mitään koska olin vielä pieni nilkkaanpurija, mutta kyllähän se päätös on vaikuttanut elämään aina tähän asti, ja vaikuttaa edelleen. Mulla on tämän oman opiskelijaboxin lisäksi kaksi muutakin kotia, joihin voi aina mennä vaikkapa syömään kun oma jääkaappi ja tili näyttää tyhjää. Toinen käännekohta onkin koti, tai sen paikan vaihtuminen. Toisin sanoen muuttaminen. Kuusivuotiaalle Meerille oli iso juttu muuttaa sinisestä rivitalosta maalle omakotitaloon, jonka yhteydessä oli navetta ja kaikki. Kun muut eskarilaiset kävi tutustumaassa Kärsämäen ala-asteeseen, minä ja Laura käytiin katsomassa miltä Tavastin koulu näyttää. Niitä seiniä katseltiin seuraavat kuusi vuotta, omaksuttiin uusi murre ja saatiin uusia ystäviä samalla, kun vanhat lapsuuden kaverit jäi pois mielestä.


Vaikka pienessä kyläkoulussa on omat isot ongelmansa, oli se silti tuttu ja turvallinen. Yläaste ei. Pian mieli kuitenkin muuttui, kun pääsi tutustumaan omiin luokkalaisiinsa ja rinnakkaisluokkiin. Pikkuhiljaa se seiskaluokan ujouskin alkoi hävitä, mutta tavallaan ne kaikki päästä-varpaisiin-katseetkin on vaikuttaneet siihen, millainen tänä päivänä on. Eihän kaikki voi olla kaikkien kavereita, joidenkin on pakko olla suosittujen porukan ulkopuolella. Eikä se oikeastaan haitannut, koska mulla oli omat kaverit joiden kanssa nauraa. Kaikki yläasteen kaverisuhteet ei ole kestäneet tähän päivään, mutta ne jotka edelleen voi hyvin on kyllä sitäkin tärkeämpiä. Niitä on vahvistanut rippileiri ja isoskoulutus. Ei, kyse ei ole mistään uskonnollisestä heräämisestä, mutta niiden aikana tutustuin Millaan. Paras ystävä, ei muuta voi sanoa. Ilman Millaa hengailisin varmaan aika erilaisessa porukassa. Millan kanssa on koettu ja kokeiltu kaikenlaista, ja yhdessä ystävystytty uusiin ihmisiin, ja Millan kautta tutustuin myös suurimpaan osaan nykyisestä kaveriporukasta. Tälle tylle saan siis olla monesta asiasta äärimmäisen kiitollinen. Kaikilla pitäisi olla oma Milla!


Lukio oli suuri helpotus, koska siellä oli lähinnä samanhenkisiä ihmisiä, ja ennen kaikkea niitä uusia tyyppejä muilta paikkakunnilta. Kuitenkin omaan lähipiiriin kuului suurimmaksi osaksi entisiä tuttuja, joten sillä osalla ei suuria muutoksia tapahtunut. Lukion loppuminen sen sijaan.. Hajannuttiin ympäri Suomea ja tulevaisuus oli oikeasti käsillä. Sitä ennen vietin kuitenkin elämänä parhaan kesän. Ensiminen kunnon ihastus, jonka koko ajan tiesin toivottomaksi, mutten vain halunnut tajuta sitä. Kun se herääminen lopulta tapahtui, olo oli aika epätodellinen. Paikkakunnanvaihdoksen voisi jossain tilanteessa tulkita pakenemiseksi, mutta tällä kertaa se oli edessä pakosta.


Omillaan asuminen ensimmäistä kertaa, ei mikään helppo juttu. Arkiset askareet ja rahankäyttö oli opittava hoitamaan itse, ja nykyään ne meneekin jo aika lailla rutiinilla. Itsenäistymisen lomassa alkoi opiskelu yliopistossa. Onneksi se nappasi ja tuntuu edelleen omalta jutulta. Viime syksynä aloin myös seurustelemaan. Parasta, mutta stressaavaa: osaanko olla ja käyttäytyä oikein, välillä ei uskaltanut edes aivastaa ettei toinen vain ala nauraa ja ilman meikkiä näyttäytyminen ei tullut kysymykseenkään ennen lokakuuta. Hurjinta kaikista oli kuitenkin se, kun mukaan tuli sana rakkaus. Ihanaa ja pelottavaa yhtä aikaa. Ehkä enemmän ihanaa, koska toisen viereen nukahtaminen on maailman mukavin asia.


Niin pieni ja lyhyt elämä. Paljon kokematta ja näkemättä, saa nähdä mitä vuodet vielä tuo tullessaan!  
"Tiedän et valmis en vieläkään oo, mut joka päivä lähempänä aurinkoo"

6 kommenttia:

  1. Voi miten ihanasti oot kirjottanu Meeriseni <3 oli kyllä pelottavaa ku ensin lähdin ensin riparille yksin , mut sitten te ihanat tulitte mun kans samaan huoneeseen ja siitä se kaikki lähti ;) ja minusta kaikilla pitäisi olla tollainen oma ihana ja söpö Meeri! :) <3<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, siitä se todellakin lähti! oot paras ja ihanin <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. sinäpä! <3 kiitos ideasta, I don't know what I would do without you :)

      Poista
  3. Sun kirjotuksia on niin kiva lukea! :)

    VastaaPoista